Katleena testaa: Never House - Paras pelaamani lautapakopeli

Arvostelu ei sisällä spoilereita. Tekstissä ei kerrota ratkaisuja eikä paljasteta yllätyksiä. Arvostelusta ei myöskään ole maksettu palkkiota. Arvostelukappaleet on annettu kirjoittajalle ilmaiseksi alan normaalin käytännön mukaan, samoin kuin toimitaan kirja-, levy- ja elokuvakritiikkien kanssa.

:: Testissä kotipakopeli Never House

Saimme testattavaksi Never House -lautapakopelin. Laatikko tuntui painavalta ja vankkatekoiselta, joten jo ensivaikutelma oli laadukas. Tähän peliin on panostettu.

Laatikko kertoo taustatarinan: ikivanhassa Sterlingin kartanossa sanotaan olevan kummituksia, ja kaikille edellisille omistajille on käynyt kohtalokkaasti. Kartano on sittemmin saanut uudet omistajat, mutta nyt hekin ovat pulassa. Kartano on lukinnut perheen lapset sisälleen. Pystytkö auttamaan heitä?

Pelin rinnalle tarvitaan läppäri ja nettiyhteys. Kännykän ruutu on aivan liian pieni, mutta padilla voi ehkä pärjätä. Kaikki vihjeet tulevat englanniksi – kirjoitettuna tai kuultuna – joten pelkällä suomen kielellä ei tätä peliä ratkota.

Kun laatikko avataan, sisältö on heti näkyvissä. Aloituskohdan kertoo Start here -tarra, mutta muita tavaroita voi lähteä tutkimaan haluamassaan järjestyksessä. On hauskaa vaihtelua, että peli ei koostu numeroiduista korteista, vaan peliä voi lähteä ratkomaan monesta suunnasta. (Tämähän toteutuu usein myös aidoissa pakohuoneissa, joissa joukkue tutkii paikkoja sattumanvaraisessa järjestyksessä.)

Silti tarina kulkee rinnalla loogisesti. Mikään vihje ei anna hypätä tarinassa eteenpäin liian pitkälle, vaan tietyt virstanpylväät pitää ensin ohittaa, ennen kuin saa oleellisen, tarinaa edistävän tiedon.

:: Karmiva, muttei kauhua

Pelin tunnelma on hitusen karmiva, mutta kyseessä ei kuitenkaan ole varsinainen kauhupeli. Propeissa tai nettivihjeissä ei tule eteen verisiä kuvia tai kauhuvideoita, mutta silti tiiviin tunnelman vuoksi ikäraja on 16. Never Housessa on mukana myös ouija-lauta, joten jos spiritismi kiusaa jo ajatuksen tasolla, peli kannattaa jättää ostamatta.

Erityiskiitokset Never House saa upeista propeista. Lasi on oikeasti lasia, ja metalli on oikeasti metallia. Jopa printtimateriaaleissa on käytetty eri paperilaatuja sen mukaan, onko kyseessä valokuva vai kartta. Yleensähän halvemmissa peleissä kirjeet ja kartat on painettu samalle bulkkipaperille, mikä heikentää immersiota. Never Housessa kaikkeen on satsattu. Lopputulos on aivan erilainen kuin korttipohjaisissa pakopeleissä, joissa avaimen kuva esittää avainta ja muovilaatta esittää lasilevyä.

Pelasimme peliä kahden aikuisen kesken. Never Housen laatikko lupaa pelattavaa 1–4 hengelle, mutta väittäisin että neljä henkeä on jo liikaa. Kahden kesken on helpompi tutkia esineitä yksi kerrallaan, kun molemmat näkevät kaiken mitä tapahtuu. Sen sijaan neljä ihmistä yhden läppärin tai yhden propin ääressä aiheuttaa tungosta.

Peli oli niin koukuttava, että emme voineet jättää sitä kesken. Aikaa ei tullut otettua, mutta Never Houseen meni ehkä puolitoista tuntia tai vajaat kaksi tuntia. (Se kertonee hyvää, että ajantaju katosi pelin aikana.) Jokainen tarinan lisävihje ja uusi käänne oli kiinnostava, eikä missään kohtaa tullut pettymystä tai lässähdystä.

Arvosana: 5/5
Miinukset: Kaksi pulmaa, jotka ratkaisimme vahingossa oikein. Meille ei koskaan selvinnyt, missä oli vihje niiden ratkaisuun.
Plussat: Upeat ja laadukkaat propit ja ehjä tarina. Pulmat eivät olleet turhan helppoja, vaan moneen sai oikeasti käyttää aivosolujaan. Verkossa oleva lisämateriaali oli monipuolista ja tuki immersiota. Pelin tueksi ei ladattu sovellusta, vaan tarinassa hyödynnettiin verkkosivuja, joissa pääsi salasanoilla ja oikeilla vastauksilla eteenpäin. Huumoria löytyi pelin aikana ikään kuin upotettuina sivuvivahteina, vaikka tarina itsessään olikin pikemminkin trilleri.

:: Tiivistelmä Never Housesta: ostaako vai ei?

Never Housessa on vain yksi huono puoli: sen jälkeen moni tavallinen lautapakopeli tuntuu laimealta. Proppien ja tarinan taso ja pulmien toteutus oli niin laadukasta, että Never House asettaa aivan uudet standardit lautapakopeleille.

Never House on hintava verrattuna muihin lautapakoiluihin, mutta sille on vahvat perustelut. Aidot materiaalit ja laadukas tuotanto maksavat. Pitää myös muistaa, että tuolla hinnalla ei kilpailla enää halvempien lautapelien kanssa, vaan sillä kilpaillaan aidon pakohuoneen kanssa. Mihinkään oikeaan pakohuoneeseen ei pääse pelaamaan alle 70 eurolla, mutta Never Housen saa siihen hintaan. Onneksi peliin saa ostettua “täyttöpakkauksen” kympillä. Pelissä pitää nimittäin rikkoa pari proppia, ja resetointipakkauksen avulla pelin saa koottua uusiksi.

Tykkäsin myös kierrätysmahdollisuudesta. Kun proppien materiaalit ovat aitoja, niiden ansiosta lähes koko peli on lajiteltavissa aikanaan, kun se on pelattu puhki.

Never House on unelmahankinta kaikille pakopeliaddikteille, jotka arvostavat laatua. Voisin ostaa sen jollekulle jopa häälahjaksi tai ylioppilaslahjaksi – ehkä epätyypillinen mutta taatusti mieluinen lahja aktiiviselle pakohuonepelaajalle.

:: Kirjoittajasta

Katleena Kortesuo on pakopeliaddikti, joka inhoaa sitä, että joutuu pyytämään vihjeen. Hän pelaa pelejä sekä kaveriporukalla että perheensä kanssa. Katleena on ammatiltaan tietokirjailija ja kouluttaja, ja hän on tehnyt tietokirjoja myös pakohuoneista ja älytreeneistä.

Kansikuvan kuvan on ottanut Arttu Kokkonen.